Perille päästy. Lento meni yllättävän helposti kun penkeissä on ruudut ja peliohjaimet jne. Ruoka oli Ranskalaisittain jees ja juomia oli vapaasti otettavissa. Kohteliaanoloista porukkaa Kuubassa, mitä ehdittiin tavata. Majapaikka ihan ok. Ilmastointikin on.
Vietettiin eilen syntymäpäiviä kun majapaikan Silviakin huomasi passista sen. Tarjosivat possua ja suklaakakkua. Käppäiltiin hetki pihalla, mutta kyllä valvominen nukutti. Paikallisessa musicbarissa (100m päässä) oli laulaja ja hyvin porukkaa syömässä. 0.33 Kalja on baarissa n.0.9€ ja perus rommit jne 0.3€ /paukku! Suomiaikaa joskus 06.00 jälkeen käytiin koisaa. Hyttyset eivät häirinneet. Lepakkoja oli paljon pihalla ja talossa kiva Bal-kissa.
Vietettiin eilen syntymäpäiviä kun majapaikan Silviakin huomasi passista sen. Tarjosivat possua ja suklaakakkua. Käppäiltiin hetki pihalla, mutta kyllä valvominen nukutti. Paikallisessa musicbarissa (100m päässä) oli laulaja ja hyvin porukkaa syömässä. 0.33 Kalja on baarissa n.0.9€ ja perus rommit jne 0.3€ /paukku! Suomiaikaa joskus 06.00 jälkeen käytiin koisaa. Hyttyset eivät häirinneet. Lepakkoja oli paljon pihalla ja talossa kiva Bal-kissa.
Kävimme ensimmäisenä iltana tutustumassa paikalliseen musiikkiruokapaikkaan, joka sijaitsi aivan majapaikkamme lähellä. Siellä oli esiintymässä taustanauhojen kanssa paikallinen laulaja, joka esitti pääosin rumbatyylistä musiikkia. Syöjiä ja tiskillä istujia oli kymmeniä, muttei kukaan tanssinut.
Ensimmäisenä aamupäivänä suuntasimme netistä löydettyyn Fabrika- Kuubalaisen musiikin/taiteen taloon. Yllätys oli, että paikka okikin auki vain ilta kahdeksan ja aamu kolmen välillä 18v täyttäneille. Tulemme tänne siis myöhemmin.
Matka jatkui tästä mopotaksilla vanhaan kaupunkiin ja siellä sitten porukkaa riittikin. Satamaan oli risteilijäkin tuonut matkailijoita tutustumaan Havannaan.
Heti alueelle saavuttuamme kävelevät musikantit soittivat lattarityylillä ja keräsivät turisteilta helppoa taskurahaa.
Katujen varsilla olevissa ravintoloissa oli monessa elävää musiikkia tarjolla joko sisällä tai terasseilla. Kaunis musiikki tulvi pitkin katuja.
Omaksi päivän suosikikseni nousi jo hieman vanhempien miesten Sones y Boleros de Cuba poppoo, joka soitti vahvasti tulkiten ja yleisölle osoittaen Rumba - ja Salsamusiikkia.
Juuri kukaan ei kuitenkaan tanssinut missään. Itse fiilistelimme kuitenkin parit Rumbat ja tuin paikallisia musikantteja ostamalla heiltä yhden cd.n. Hauska kuunnella kotona, onko musiikin tunnelmassa näin mitään samaa.
Omaksi päivän suosikikseni nousi jo hieman vanhempien miesten Sones y Boleros de Cuba poppoo, joka soitti vahvasti tulkiten ja yleisölle osoittaen Rumba - ja Salsamusiikkia.
Juuri kukaan ei kuitenkaan tanssinut missään. Itse fiilistelimme kuitenkin parit Rumbat ja tuin paikallisia musikantteja ostamalla heiltä yhden cd.n. Hauska kuunnella kotona, onko musiikin tunnelmassa näin mitään samaa.
Kämpille ajelimme herroiksi (arvokasta kyytiä) avo Chevy Belairilla ja kaupasta ohiajaessa mukaan virvokkeita.
Toiselle päivälle oli tutustumisen kohteeksi valittu paikallisen yhteyshenkilömme suosittelema Casa del Musica yökerho. Paikka oli onneksi vielä majataloamme lähellä tässä suurlähetystöalueella. Kävimme jo päivällä katsomassa viikon esiintyjät ja mukavanoloinen iso mies kertoi auttavalla englannilla, että heillä on aluksi Matinea esitys klo 17-21 ja Noche esitys klo 23-03. Suosituksensa mukaan menimme viiden jälkeen odottelemaan Bomboleo yhtyettä. Porukkaa valui paikalle tasaisesti ja hyvin ilmastoitu hämyinen discovalollinen sali olikin lähes täysi esityksen alkaessa puoli kahdeksan maissa.
Ennen esitystä paikalliset ottivat reilunpuoleisesti juomia (väh.pullot jäykkääkin) ja naposteltavia pöytään ja fiilistelivät screenin salsavideoiden kanssa. Paikallista edullista kaljaa olin itse tilaavina, mutta Heinekeniä tuli hurjaan 1.60€ hintaan.
Tanssiakin saatiin nyt kun menevät paikalliset salsat lähtivät soimaan. Länsimaissa soitetettavat tutut lattari Youtube hitit eivät mielestäni olleet yhtä suosittuja ainakaan tanssin perusteella. Joukossa oli myös selkeästi jo "pro meininkiä", mitä salsaamiseen tuleen. Kaunistahan sitä oli katsoa.
Itse Bändin show oli poljennoltaan niin tiukkaa, että tanssi oli paikallisillakin pääosin yksinfiilistelyä. Hetki tuli itse myös testattua parisalsaa ja ihan ok fiilis siitä jäi. Tanssiminen tapahtui pöytien väleissä ja käytävillä ja tuoleja pinottiin sitä mukaa, kun tilaa tarvittiin lisää.
Huominen on tarkoitus käyttää tutustumiseen tunnettuun 18.30 tanssiyökerhoon, joka sekin sijaitsee aivan majapaikkamme lähistöllä.
Maanantaisin ei ollutkaan 18.30:ssä tai Fabrikalla toimintaa lainkaan. Ilta menikin sitten viereisen merenranta kuppilan terassilla salsaa levyltä kuunnellen ja virvokkeita nauttien. Askeleet veivät myös yhteen majapaikkamme vieressä olevan ravintolaan. Puhelimen käännössovelluksella menu avautui ja saimme tilaukset tehtyä (kanaa, lammasta, frittijuustoja, tummaa riisiä, papuja, kasviksia, 7anos rommia jne.).
Maanantai päivän uhrasimme pankkiasioille ja ruokakauppareissulle. Majapaikan Silvian ohjeilla löysimme läheltä yhden International Bankon, mutta jonot olivat jo pihalla niin pitkät, että jonon pysyessä täysin paikallaan, lähdimme etsimään itse toista vaihtoehtoa. Muistimme törmänneemme viikonloppuna pankin tapaiseen taloon ja se perillepäästyämme olikin pankki. Jopa kansainvälinen ja rahanvaihtopisteellä. Jono oli asiallisen lyhyt ja mukava englantiapuhuva nainen edellämme vielä kertoi paikallisia ajatuksia mm. jonotuskulttuuriin. Emme kuulemma olleet edellisen pankin tilanteessa vielä törmänneet oikeisiin jonoihin.
Tiistaille on luvassa tanssikoulu Salsaendoon tutustumista ja 18.30:n Salsapartyt. Silvia kertoi myös yhdestä paikallisesta Rumbasalista, johon tutustumista hän meille myös lämpimästi suositteli. Ehkä koetamme myös ehtiä sinne joku päivä. Yhteyshenkilömme Isabelin tuttu Theo koettaa myös järjestää meille kunnon Beach vierailupäivän snorklauksen merkeissä jonakin välipäivänä. Asuinalueemme Playa on kalliorantainen ja laiturit ovat aikoja sitten poistettu tms. Vain pelkät perustukset ovat jäljellä ja muutamien rannalle jääneiden aurinkokatosten alla satunnaiset paikalliset ottavat aurinkoa. Vieressä on aidattuja pooleja, mutta turisteilla ei ole niihin sisäänpääsyä (ovatko ne kenties vain paikallisten "yritysten" työntekijöiden käytössä.)
Salseandossa meidät otettiin lämpimästi vastaan, vaikkei vapaita opettajia paikalla ollutkaan. Eikä lopulta yhteistunneillekaan ketään tullutkaan! Sadekuuro kuulemma sai varmaan openkin jäämään kotiin. No nyt oli Hasta Manjana meininkiä. Varasimme torstaille parit englannin kielitaitoiset opettajat henkilökohtaisille tunneille. Paikka itsessään oli siisti, vaikkei sitä ulkoapäin olisi osannut odottaa.
Täältä lähdettyämme suuntasimme paikallisbussilla kotinurkille ja 1830:iin syömään. Bussimatka maksaa muuten n.3.5snt! Jos vain älyää olla maksamatta enempää.
Ruoka oli 1830:ssä todella hyvää. Oman iltamme päätti paikallisten salsashow.
Ruoka oli 1830:ssä todella hyvää. Oman iltamme päätti paikallisten salsashow.
Keskiviikkoaamuna suuntasimme bussilla kohti Vinjalesin luolia, tupakkafarmia ja yhtä maailman suurinta muraalia (n.10000m2). Tupakkafarmivierailu oli hauska kokemus. Työntekijöiden suussa savuava sikari näytti aidosti aidolta asialta.
Luonnonkallioseinään maalattu n.80x120m muraali Kuuban alkuperäisasuttajista oli myös vaikuttava.
Luonnonkallioseinään maalattu n.80x120m muraali Kuuban alkuperäisasuttajista oli myös vaikuttava.
Illaksi ehdimme hienosti vielä Casa La Musicaan Havana Swingin Salsakeikalle. Olipa taas kaunista katsottavaa, kun joku osaa homman. Salsakin näköjään kaipaa jotkut hurjat aloittamaan, jotta muutkin saadaan mukaan.
Kotimatkalla poimimme vielä lähiravintelista takeaway pizzan mukaan kämpille. Olipahan tekemistä tähän päivään.
Nyt torstaina on aamupäivälle sukelluspukujen sovittamista. Tarkoitus on lähteä huomenna Havannan itäpuolen hienoille rannoille snorklailemaan. Iltapäivästä klo15 on yksityistanssitunnit keskustassa. Illaksi pitäisi osata päättää lähteäkö Fabrikaan vai Casa la Musican konserttiin. Flyereitä jaettiin jo eilen Musicalle.
Alain Perez on kuulemma kova stara. Aamupäivälle laitettiin myös Silvian pihalla olevan pesukoneen testaamista. Hyvin tuntuu LG.n avorumpu toimivan. Centrifuugia emme testaa. Samalla katseltiin kännyistä Suomikuvia ja videoita. Silvia oli vaikuttunut, kun kuuli, että minulla on Moto (prätkä). Tatuointeja pitäisi ilmeisesti vaan ottaa.
Olipahan päivä! Yuyo ja Isis olivat oikein mukavat salsaopettajat. Pari tuntia suhahti kuin siivillä. Yuyo korosti musiikkiin heittäytymistä ja miehen roolia viejänä. Entscufa ja dilegeno paria treenattiin useammalla setillä. Tunneilta kiiruhdimme konditorian kautta Alain Perezin keikalle. Yoyokin kehui häntä. Yuyon mukaan paras tanssipaikka salsalle on ehkä 1830. La Gruta kellarina on kuulemma tukala.
Perez oli isomman staran oloinen kaveri isoine yhtyeineen. Musiikki kuulosti myös jotenkin enemmän maailmanmusiikille monine vaikutteineen.
Jarnalta loppui virta ja poikkesimme fm kahvilassa hampurilaisella matkalla La Fabrikalle. Piti oikein testata lyhyellä matkalla paikallista rupu taksia. Kaveri pyysi 2pesoa, mutta annoin 2cuccia (n.1.75€ ja 25x pyynnin).
Fabrika oli aika mieletön paikka. Oikeasti varmaan hienoin modernintaiteen "museo", missä koskaan olen käynyt. Ei ihme, että tätä oli kehuttu. Toisaalta siellä oli myös eräällä tavalla kauimpana perus Kuubasta. Paikka on auki vain kahtena yönä viikossa (to/su) ja tarjolla on milloin mitäkin. Nyt oli näyttelyiden, baarien, kauppojen lisäksi tanssia, konsertteja, ravet jne. jne. Kannatti kyllä käydä.
Torstain sukellukset peruuntuivat riutalla vallinneen kovan tuulen johdosta. Suuntasimme sitten askeleet kohti Salon Rosado de la Tropicaa, joka on kuulemma oldschoolimpi tanssipaikka. Paikka olikin kuin meidän tanssilavat ja jotain electromusiikkia olisi illalla kuulemma tarjolla. Emme kyllä kuitenkaan tänne tule. Lounaaksi nautimme kävelyn lomassa törkymakeassa Karibialaisravintolassa loistavia parmesaani munakoisoja, frittiperunoita (ehkä parhaita pottuja mitä ikinä syönyt) ja San Francisco mehudrinksut Italialaisen pulloveden kera. Kämpille kävellessä poikkesin meressä pulahtamassa ja juomavarastot täydennettiin kaupasta loppumatkaksi kämpän jääkaapiin. Jarna testasi myös lähibaarin PinaColadaa, joka ei ollut Vinalesin ruokapaikan aidon ananaksesta tehdyn veroinen.
Illalla kävimme syömässä 1830.ssä, ja nyt ruoka oli aivan surkeaa verrattuna alkuviikkoon. Huomautimme asiasta ja tarjoilijan mukaan kokki oli vaihtunut.
Illalla piti lähteä katsastamaan rannan bileet, mutta uni tuli ennen aikojaan ja rantabileet jäävätkin viimeisen illan varaan.
Olipahan Lauantaina Mami tavan ravintola ja menoa! Oltiin kahdestaan ja meille soitettiin koko ruokailu. Alkuun tietysti hieman tanssittiin Rumbaa. Lopuksi tutustuin perkussioiden soittoon jne. Eipä ole moista ennen kokenut.
Malanga Fritters kannattaa tilata täällä vaikka Mojiton kaveriksi. Duka on perunaa maukkaampi versio. Pehmeämpää maniokkia syötiin Vinalesissa.
Btw tuo em. ruokailu oli arvokas. Artistien levyn ja tippien kanssa n.50€.
Viimeinen ilta pyörittiin rannan tuntumassa ja bileet jätettiin väliin 10cuc:n pääsylipun vuoksi (rahaa emme vaihda enää).

























Ei kommentteja:
Lähetä kommentti